| Tervetuloa Valtioroolipeliin! Ensimmäiseen suomalaiseen foorumiroolipeliin, jossa pelaajat ottavat ohjattavakseen kokonaisia kansakuntia! Luet foorumeita tällä hetkellä vieraana. Voit vapaasti tutustua foorumeihin, mutta peliin osallistuaksesi sinun täytyy rekisteröidä tunnukset foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista. Ohjeita rekisteröitymiseen ja pelin aloittamiseen löydät Säännöt ja ohjeet-alueelta. Ihan ensiksi kannattaa lukaista Lue Tämä Ensin!-ketju, se kertoo mistä on kysymys. Liity foorumille täältä Jos olet jo jäsen, niin kirjaudu sisään tunnuksillasi äläkä stalkkaa varjoissa: |
| Nangolo Ngambun elämä ja teot; Kaivoksen arkea | |
|---|---|
| Tweet Topic Started: 25/05/2016 - 08:49 pm (59 Views) | |
| Meridia | 25/05/2016 - 08:49 pm Post #1 |
![]()
Tursas
![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]()
|
(Jatkoa prologille I)![]() *klang *klangg *-ag *kla- *klang *klanzg Oli kulunut jo pian kolme viikkoa Blaauwin ja vihollississin teloituksesta. Kuten tavallista, teloitus ei ollut juuri järkyttänyt kaivoslaisia. Blaauwin harvat ystävät olivat kaipailleet häntä jonkun viikon, mutta muutenpa kaivostyöläisillä ei ollut aikaa suruun. Päättymättömästä kuokanheilutuksesta uupuneet lihakset, paahtavan auringon käristämä iho ja janon kuivattama kieli saivat paitsi surussa myllertävät ajatukset unohtumaan, mutta tekivät myös siitä jollain kierolla tavalla siedettävämpää. Kaivostyöläiselle kuolema olikin arkipäivää, toissapäivänä Ngambun eräs pitkäaikaisimmista tovereista, Kozonguieb, oli nirhautunut rinteeltä vyöryvän raskaan kivenmurikan voimasta. Jalkaan onnettomuudesta jäänyt ruhje oli syvä, mutta normaalioloissa se ei olisi ollut tappava. Valkenlandissa se olisi paikattu steriilillä rasvalapulla ja sideharsolla ja työläinen olisi päässyt kolmen päivän päästä sorvin ääreen. Obodon oloissa Kozonguieb oli joutunut jäämään pysyvästi pois töistä tulehtuneen haavan muututtua mustaksi ja mädäksi. Hän ei sinnittelisi enää montakaan päivää, etenkään kun vartijat eivät jakaisi päivittäistä muona-annosta kaivoksen kannalta hyödyttömäksi käyneelle potilaalle. Vaikka kaivostyöläisen elämä saattaa kuulostaa kauhealta, ei se sitä välttämättä aina heille itselleen ollut. Ihminen on sopeutuvainen, ja kun kärsimyksestä tulee normi, on arki loppujen lopuksi, noh, melko normaalia. Kaivostyöläiset eivät itse niinkään rypeneet omassa kurjuudessaan, vaan koittivat tehdä siitä hieman siedettävämpää. Monelle, kuten Ngambulle se tarkoitti haaveilua. "Neljän vuoden päästä minulla on säästöissä kymmenentuhatta floriinia. Niillä perheeni pääsee muuttamaan Ruliloon. Miettikääpä sitä, meikä on jo puolessa välissä urakkaa! Sen jälkeen tämä paskakolo saa pärjätä ilman minua!" Nyt 23-vuotias Ngambu oli tullut kaivokselle vapaaehtoisena neljä vuotta sitten isänsä menehdyttyä kuumesairauteen ja työskenteli nyt antaakseen elannon äidilleen, pikkuveljelleen ja siinä sivussa itselleen. Koko perheen elättäminen yhden kaivostyöläisen palkalla oli jo sinänäsä pieni mahdottomuus, mutta Ngambu tahtoi tämän lisäksi jättää rahaa itselleen säästöön. Hän halusi muuttaa Rulilon kaupunkiin. Miksi? Sitä ei edes Ngambu tiennyt. Joku suunta nuoren miehen elämälle täytyi kuitenkin olla, eikä se löytyisi ainakaan kaivosmontun pohjalta. Joskus hän haaveili käyvänsä koulut ja alkavansa "joksikin paperinpyörittäjäksi" mutta mitään täsmällistä suunnitelmaa hänellä ei ollut. Joka tapauksessa, haave kaupunkiin muuttamisesta vaati äärimmäistä säästeliäisyyttä, ja Ngambu myi lähes päivittäin kolmanneksen ruoka-annoksestaan eniten tarjoavalle nälkäiselle työläistoverilleen. Häntä ei koskaan nähnyt yöllä töiden jälkeen kaivostyöläisten kylän oluttuvassa tuhlaamassa vähäisiä ropojaan sameaan ja mädälle tuoksuvaan kwete-olueen, jota useimmat kaivosmiehet kittasivat tuopin toisensa perään paetakseen edes hetkeksi kaivoksen viheliäistä kurjuutta. Töiden ulkopuolella Ngambu sen sijaan tienasi rahaa käymällä kauppaa kaivostyöläisten ja joskus jopa vartijoiden kanssa, missä hän olikin luonnonlahjakkuus. Harvassa olivat sellaiset asiat joita Ngambu ei olisi tarpeeksi maksukykyiselle asiakkaalle onnistunut tavalla tai toisella hankkimaan. Ngambun haaveilun ja monien muiden suosiman oluenkittauksen lisäksi oli myös muita tapoja luoda vaihtelua ahdistavaan kaivosmiehen arkeen. Yksi niistä oli jännitys, ja mikä olisikaan timanttikaivostyöläiselle parempi tapa yhdistää jännitys ja rikkauksista haaveilu kuin timanttivarkaus. Tähän myös edesmennyt Blaauw oli sortunut, ei tosin läheskään ainoana, ja valitettavasti kaivostyöläisiä silmä kovana seuraavat vartijat raahasivatkin lähes joka kuukausi jonkun työläisen kuulusteltavaksi varkaudesta epäiltynä. Tie joka päättyi poikkeuksetta hylätyn kaivosmontun pohjalle. Varastettavat timantit olivat luonnollisesti karkeita ja hiomattomia. Niitä oli hankala piilottaa, sillä ne olivat useimmiten kookkaita ollessaan vielä kiinni muussa kivimassassa, tarkka erottelu tehtäisiin muualla kuin kaivoksen välittömässä läheisyydessä. Ngambu ei itse ollut ikinä koettanut varastaa timanttia, ja se olisikin hänelle ollut hankalaa. Kaivosmontussa työskentelevät kuokkijat eivät tavallisesti saaneet silmiinsä jalokiviä, vaan ne etsittiin muusta sorasta toisaalla, luotetumpien työntekijöiden toimesta. Erottelijoilla oli paremmat mahdollisuudet varkauteen, ja heidän kurinsa ylläpitämiseksi vartijoiden oli tasaisin väliajoin muistutettava rötösten seuraamuksista. Näihin erottelijoihin myös Blaauw oli aikanaan kuulunut. Vaikka Ngambu tuskin koskaan saisi tilaisuutta ryöstää timanttia, hän joskus unelmoi varkaudesta. Vain yksi hyvin kätketty kivi riittäisi. Sitten Rulilon kaupungin kaikki loisto ja ennennäkemätön rikkaus odottaisi häntä ja hänen perhettään. Haaveidensa piristämänä Ngambu nosti kuokkansa taas hieman äskeistä väkevämmin ja iski sen vasten koillis-Obodon kuivaa hiekkamaata. *klang Edited by Meridia, 25/05/2016 - 09:16 pm.
|
|
"Instead of repeating Tursas's nihilist ideas, put some arguments." -Kurgg | |
![]() |
|
| Meridia | 01/06/2016 - 09:19 pm Post #2 |
![]()
Tursas
![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]()
|
![]() Pimeä aamuyö oli viileä ja tuoksui raikkaalta. Lauhan merituulen tuoma kevyt ilma oli omiaan virkistämään työn uuvuttamaa kaivosväkeä, joka remakasti hälyten kaatoi tuopin toisensa jälkeen kuuman ja paahteisen työpäivän kuivattamaan kurkkuunsa. Tälläisinä iltoina lähes kaikki olivat kerääntyneet oluttuvalle, ja niin myös Ngambu, vaikkakaan ei tarkoituksenaan oluenkittaus. Hänen vain oli hankeuduttava asiakkaidensa luo, ja juoppoja parempia asiakkaita ei salakauppiaalle voisi ollakkaan. Juottolassa taitojaan esitteli myös kaivosmiesten oma "klovni", Kutuke Geinkos: "Minä sanon sinulle, kyllä minä saan ton tuopin alta yhdellä nykäisyllä, kyllä saan, saan.." "No näytä sitten Geinkos, äläkä jauha tyhjää!" "Kyllä saan! Etkö jumankauta usko! Saan saan! Se on aina ennenkin onnistunu, katsokaa" Savisen olutmukin alle oli asetettu kankaanpala, jota taikurinlahjojaan mielellään esittelevä ja jonkinlaisen shamaanin pojanpojaksi itseään väittävä isokokoinen kaivosmies Geinkos juuri valmistautui huojuvin käsin kiskaisemaan tuopin alta. Raskaan tuopin oli kai tarkoitus jäädä esiintyjän hämmästyttävien taitojen ansiosta pöydälle sijoilleen samalla kun liina sen alta lähtisi matkoihinsa yhdellä rivakalla nykäisyllä. Huteran käsintehdyn pöydän ympärille oli kerääntynyt kymmenittäin kaivostyöläisiä, jotka varovasti naureskelivat humalaisen toverinsa tohloilulle. "No niin, nyt saatta nähdä kuinka mestari osaa!" Kankaanpala sinkosi kaivosmiehen rivakan nykäisyn voimasta pöydältä, niin myös tuoppi joka syöksyi suoraan lattialle hajoten kolmeksi suureksi kappaleeksi ja tukuksi pienenpieniä savenmurusia, löyhkäävän juoman loiskuessa kaikkialle pöydälle, lattialle ja katsojien päälle. Yleisönä toimineet kaivosmiehet räjähtivät nauramaan. Geinkosin humalaista mieltä sinänsä mitätön moka vihloi tavallistakin syvemmin. "Perskutan idiootit, mitä siinä räkätätte! se olisi onnistunut jos liina olisi ollut sileämpi!" Geinkos lähti hoippumaan yleisön läpi baaritiskinä toimivan pöydäntapaisen luo tönien närkästyneenä muutaman hintelämmän kaivosmiehen pois tieltään, ja käski baarimikonpestiä hoitavan, päivisin muiden tapaan kaivostyössä raatavan miekkosen ojentamaan itselleen uuden tuopin. Baaritiskin ääressä tupakkakauppoja muutaman vakiasiakkaansa kanssa tekevä Ngambu jäi sivukorvalla kuuntelemaan Geinkosin ja oluenmyyjän väittelyä. "Sinä et enää tarvia juotavaa, muutakuin vettä. Vartijat tulevat muutenkin pieksemään sinut huomenna kun kuokka ei pysy tärisevissä näpeissäsi." "Ja perskeles, ei se ole kuin hinnasta kiinni! Paljonko pyyät!" "Älä enää tee asioista itsellesi yhtään hankalampia, mene nukkumaan ja koita edes jotenkin selvitä huomisesta." "Älä rupea nilkki leikkimään saarnamiestä. Sitä paitsi, minä voin maksaa, katso!" Kaivosmiehen tärisevät kädet ottivat lyhytlahkeisten ja repaleisten housujen takataskusta pienenpienen kiven. "Sinä otat tämän, ja minä otan tuon oluttynnyrin loppuillaksi, tehdäänkö kaup.." Sorminäppäryys oli jo tunteja sitten liuennut kaljan mukana, joten kiveä mahdollisimman huomaamattomasti kämmenensä alta esittelevä Geinkos pyöräytti aarteensa vahingossa keskisormensa ja nimettömänsä välistä suoraan lattialle. "VOI PERK... MINNE SE MENI.. EI, EI, EI" Vieressä tapahtunutta seurannut Ngambu oli nähnyt pienen lattialla pyörivän kiven, joka kimmahti suoraan hänen jalkansa viereen. Mahdollisimman huomaamatta hän laski kenkänsä kiven päälle, ja jatkoi tupakkakauppojaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tai olisi jatkanut, jos koko juottola ei olisi mennyt sekaisin tapahtumasta. Baaritiskin ääressä istuva tupakanostaja pomppasi kaikkien muiden juottolassa aikaansa viettävien tavoin silmät pyöreinä ylös ihmettelemään tapahtunutta. "Mitä sielä tiskillä tapahtuu." "Oliko se timantti?" "Kenellä on timantti!" "Päät kiinni, joku voi kuulla ulkona." "EI PERSK... PAKKO SEN ON JOSSAIN OLLA!" "Geinkos nyt turpa umpeen ja rauhoitu." "Missä se on, kenen se on! Antakaa minullekin!" Tilanne eteni salamannopeasti. Kymmenet toiveikkaat kädet rupesivat sohimaan lattiaa etsien timanttia itselleen. Vähintään yhtä monet ketterät jalat sujahtivat ulos oluttuvan oviaukosta, sillä varastetun timantin aiheuttama häly kantautuisi hetkenä minä hyvänsä vartijoiden korviin, ja sen jälkeen jokainen paikallaolija olisi vapaata riistaa. Myös Ngambu kyykistyi "etsimään timanttia". Niin huomaamattomasti kuin suinkin hän liikautti hieman jalkaansa eteenpäin, ja ikäänkuin ottaen tukea maasta poimi salaa kenkänsä alle piilottamansa kiven käteensä. Ngambu tunsi pulssinsa kohoavan, hän pystyi kuulemaan luonnottoman tiheät sydämenlyöntinsä kun hän tajusi mitä juuri oli tehnyt, mutta nyt ei voisi perääntyä. Kiven paljastaminen kaivosmiehille johtaisi vähintäänkin ryöstöön ja pahoinpitelyyn. Tai jos ja kun vartijat saisivat vihiä juottolan tapahtumista, timantin haltijan henki olisi oluttuoppiakin halvempi. Ngambu sujautti kiven taskuunsa ja lähti ulos muiden paikalta pakenevien mukana. Hän kerkesi pakoon oluttuvasta, ulos viileään yöhön juuri ennen kuin timantista luottotyöläiseltä kuulleet ja raivokkaita käskyjään karjuvat vartijat ryntäsivät sisään tutkimaan tapahtunutta. Edited by Meridia, 01/06/2016 - 09:20 pm.
|
|
"Instead of repeating Tursas's nihilist ideas, put some arguments." -Kurgg | |
![]() |
|
| 1 user reading this topic (1 Guest and 0 Anonymous) | |
| « Previous Topic · Tapahtumat ja roolaukset · Next Topic » |






![]](http://z3.ifrm.com/static/1/pip_r.png)





10:45 AM Jul 11