| Tervetuloa Valtioroolipeliin! Ensimmäiseen suomalaiseen foorumiroolipeliin, jossa pelaajat ottavat ohjattavakseen kokonaisia kansakuntia! Luet foorumeita tällä hetkellä vieraana. Voit vapaasti tutustua foorumeihin, mutta peliin osallistuaksesi sinun täytyy rekisteröidä tunnukset foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista. Ohjeita rekisteröitymiseen ja pelin aloittamiseen löydät Säännöt ja ohjeet-alueelta. Ihan ensiksi kannattaa lukaista Lue Tämä Ensin!-ketju, se kertoo mistä on kysymys. Liity foorumille täältä Jos olet jo jäsen, niin kirjaudu sisään tunnuksillasi äläkä stalkkaa varjoissa: |
| Valtiattaren vieraily Valkenlandin kuningasperheen luona; Kuninkaallista seurapiiriseurustelua | |
|---|---|
| Tweet Topic Started: 12/05/2016 - 08:27 pm (87 Views) | |
| ViFi | 12/05/2016 - 08:27 pm Post #1 |
![]()
ViFi: syntinen, saatana, kurja ja muita opettavaisia esimerkkejä lapsille
![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]()
|
Avenhoorn, Heinkenlandin provinssi![]() Aurinko oli alkanut osoittaa jo laskeutumisen merkkejä, kun maalaismaiseman rauhallisuuden omalla tyylikkäällä tavallaan rikkova verenpunainen avoauto huristi Valkenlandin kuninkaallisten kesäpalatsin pihaan. Jos Liubüzin ruhtinaskunnan valtiatarta oli joku vastaanottamassa, mikä ei ollut taattua, sillä annetun päivän lisäksi valtiatar Hortensia ei ollut kovinkaan tarkka sovituissa ajoissa pysymisissään vaikka olisi sellaisista sopinut, mahdollinen odottaja olisi kuitenkin nähnyt seuraavan näyn. Auton odottaja olisi tunnistanut, edellyttäen että hivenenkään autoja tunsi, Rolf-Royden viimevuotisena mallina ja yhtenä maailman kalleimmista malleista. Odottaja olisi kuitenkin voinut esittää sivistyneen arvauksen, että valtiatar oli ulkomaalaisena liikkellä vain pahaisella vuokra-autolla, mikä olisi ollut oikeaan osunut arvaus, jos sellainen olisi esitetty, mutta vailla todisteita puoleen tai toiseen ellei jaksanut selvittää rekisterikilven perusteella tai rikollisesti hansikaslokeroa penkomalla. Kysyminenhän olisi kerrastaan luokatonta? Toinen asia minkä odottaja olisi luultavasti tunnistanut olisi takapenkillä istunut mies, jonka kalju olisi luultavasti kiiltänyt kirkkaammassa auringossa. Valtiattaren viimeisen viiden vuoden aikana tavannut varmasti tunnisttaisi Herrmannin, valtiattaren hovimestarin ja armottoman tehokkaan palvelijan. Muun palvelusväen tarinoissa Herrmann ei nukkunut tai syöny, näki tulevaisuuteen emäntänsä mielen pienimmätkin liikkeet ja teki kaikista muista aina kokista sihteeriin vain toiseksi parhaita omalla alallaan. Mies oli omien pienien piiriensä legenda vailla sukua tai historiaa. Viimeiseksi odottajan katse olisi varmaan kiinnittynyt itseensä auton ajajaan. Valtiatar Hortensia Elisabeth von Gorzowsk, jonka sukunimen perään oli jo muodostunut tavaksi lisätä 'i', elävän kirjoitusasun kysymys, joka oli kiusannut seurapiirikeskusteluja jo toista vuosisataa. Mielenkiintoisempi aihe hivenen konservatiivisimmissa piireissä voisi olla myös valtiatar ajamassa autoaan hovimestarin istuessa takapenkillä; reilusti konservatiivisemmat piirit voisivat pohtia ajatusta tasolla, jolla nainen on ratissa välittämättä tämän sosiaalisesta statuksesta kuten aidot progressiiviset. Kaikista konsertiivisimamt luultavasti tuhahtaisivat koko auton ajatukselle elleivät jo ajattelisi sitä nähdessään, että polttomoottoria pyörittävä voima oli paheellisen keksinnön, tulen, jälkisyntiä. Valtiatar olisi kuitenkin varma tunnistettava taho mahdollsielle odottajalle ilman minkään maailman jossitteluja ja ehtoja, ellei tietysti odottaja jättänyt kaiken maailman uutisvirtaa taakseen. Valtiatar Hortensia maailmalla runsaasti otsikoitu hahmo sekä juorulehdissä, että puhtaasti uutissillissakin aiheissa pysyvissä sanomissa, tehdän aina välillä jotain hyväntekeväisyydeksi luettavaa. Jos odottelija olisi myös ollut paikalla myös arviolta kahta vuotta aiemmin tai minä tahansa sitä edeltävänä kesänä, olisi myös valtiattaren asu tuttu tälle. Viime kesänä Hortensia oli vieraillut Valkenlandissa vain kuningatteren syntymäpäivien aikana, jolloin perinteinen maalaisgetuppi ei ollut missään nimessä säädyllinen. ![]() Auton pysähtyessä Avenhoornin pihaan, ja Herrmannin poistuessa kahden marssin tahtiin emäntänsä laukkuja takakontisa keräämään, yksi asia olisi kuitenkin säästynyt odottelijan silmien mahdollisesti kaiken pinnallisen näkevältä katseelta: valtiattaren mielen. Mitä valtiatteren mielessä sitten liikkui? Päällimäisenä oli, kuten kyvykäs veikkaaja saattoi arvatakkin, kenties se odottelija, joka myös mahdollisesti kaiken näkikin ja tiesikin: esiintyminen. Teatterikoulusta valmistunut ja elääkseen hallitsijaa esittävä Hortensia tietysti viilasi käytöstään, sanojaan, eleitään ja ilmeitään mielessä ennen suurta ensi-iltaa. Esiintyihän hän kuninkaallisille. Alkajaisiksi hän halaisi kuningatarta perinteisiä tervehdyksiä tietysti suustaan syösten. Halauksen tietysti aloittaisi Hortensia, sillä oli nuorempi, alempi arvoltaan ja vierailijakin, mutta vasta kuningattaren avatessa kätensä. Halauksen aikana Hortensia tulisi näkemään Friedrichin kuin olisi unohtanut tämän olemassaolon ja nostamaan yllätyksen ja ilon ilmeen kasvoilleen, siirtyisi kiirehtien kuningattaren luota kuningasta halaamaan, tällä kertaa omasta aloittestaan ja kuninkaalle suunnattuja ilon sanoja suustaan päästäen. Kuningas voisi ansaita peräti kevyen poskisuudelmankin. Tätä seuraisi rauhoittuminen, jonka aikana Hortensia ei sanoisi olevan pahoillaan turhaa innostustaan, mutta osoittaisi tiettyjä katumisen merkkejä: valtiatar oli ylpeä kyvystään punastua tahtoessaan. Ennen etiketillisen hihnansa antamista kuninkaallisille Hortensia esittäisi vielä kerran jo kaikille selvän halunsa viettää vain pari rauhallista päivää Avenhoornissa, vaikka ei oikeasti siitä pahemmin välittänytkään mitä nyt ei pistänyt pahakseenkaan. Ei hän tietystikkään voinut tahtoa olla isäntänsä ja emäntänsä tielläkkään, joten kenties Hortensia voisi ehdottaa kiertelevänsä maaseutua yhtenä päivänä? Tietysti oli vielä muistutettava, että lähtisi sunnuntai-iltana risteilylleen. Mutta mitä tämän kaiken hetkessä elämisen alla tapahtui valtiattaren mielen syvemmissä kerroksissa? Vain valtiatar tiesi sen, jos hänkään? OOC: Minulla ei ole mitään valmista suunnitelmaa tätä varten, joten katsotaan mitä tästä kehittyy. Seikkailuhan on seikkailu, sillä se vie tuntemattomaan tuntemattomia reittejä! |
| They call me contrarian...I do not agree... | |
![]() |
|
| Arvid | 13/05/2016 - 11:36 am Post #2 |
|
Huru-ukko
![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]()
|
Kuningatar Margaretan hovinaisiin kuuluva markiisitar Ietje Boellaard-Jeekel van Voorst oli juuri palatsin etupihan kuistilla maalaamassa pointillistista öljyväritutkielmaa Avenhoornin palatsin auringossa kylpevästä vanhasta tammikujasta, kun hän huomasi uutuuttaan hohtavan loistoauton lähestyvän porteilta. Markiisitar ei alkuun edes tajunnut kenestä arvovieraasta on kyse – odotettu arvovieras sen täytyi joka tapauksessa olla jos tämä kerran ajeli ympäriinsä noin uudella Rolf-Roydella, markiisitar järkeili. Niinpä armollinen rouva jätti maalaustelineensä, palettinsa ja pensselinsä niille sijoilleen, viskasi esiliinansa sivuun ja kipitti ripeään, mutta ylhäiselle säädylleen sopivaan tahtiin palatsin siniseen salonkiin, jossa kuningatar Margareta istui keskustelemassa henkeviä muiden hovinaisten kanssa. Seurueeseen oli liittynyt myös kruununprinsessa Joanna, joka oli juuri palannut provinssivierailulta Frysenlandista. ”Uwe Majesteit,” markiisitar puhutteli niiaten samalla, ”Korkea-arvoisia vieraita.” ”Menkäämme vastaan siis,” kuningatar päätti. ”Saatan jo arvata kenestä on kyse.” Ystävällisesti hymyilevä, taivaansiniseen jakkupukuun pukeutunut kuningatar Margareta asteli valtiatar Hortensiaa vastaan palatsin rappusten alapäähän. Välittömyydestään tunnettu kuningatar levitti kätensä halaukseen ja muiskautti rauhansuudelman valtiattaren molemmille poskille. ”Lämpimästi tervetuloa Avenhoorniin!” Kuningattaren perässä seuranneet kruununprinsessa Joanna ja neljä hovinaista - herttuattaret Maria van Gieterhoorn-Borger-van Drachten ja Lieke van Karnebeek-van Deest-Stuwaert, markiisitar Ietje Boellaard-Jeekel van Voorst sekä paronitar Geertruida Kronenburg-Balke van Rijkevoort tervehtivät valtiatarta hillitysti, mutta suinkin ystävällisesti. Iäkkäänpuoleisten ja elämää kokeneiden hovinaisten silmissä Liubüzin valtiatar oli nuori ja niin kainolta ja viattomalta vaikuttava olento, ettei tämän taholta varmasti olisi odotettavissa ikävyyksiä vierailun aikana. Etiketinmukaisten tervehdysten ja tervetulotoivotusten vaihdon lomassa paikalle saapui parahiksi myös kuningattaren puoliso, prinssi Friedrich, tai Frederik, kuten hänet Valkenlandissa tunnettiin. Kuvankauniin valtiatar Hortensian nähdessään juuri kaurismetsältä palannut prinssi valpastui, tyrkkäsi oitis luodikkonsa metsästysseurueeseensa kuuluvalle herttua Woldemar van Deest-Stuwaertille, Valkenlandin kuninkaallisten asevoimien komentajalle, ja saapasteli itse valtiattaren luo rehvakkain isännän askelin. Prinssi Frederikin huomatessaan vieras näytti vallan innostuvan ja riensi tervehtimään tätäkin. Kuninkaallisen puolison poskelle muiskautettu suudelma sai Margaretan hovinaiset kohottamaan hieman kulmiaan, mutta moralisoiva hämmästys suli pian suopean ymmärtäväiseen hymyyn, kun Hortensian posket helahtivat punaisiksi tyttörukan tajuttua yhtäkkisen innostuksensa herttaisen lapsellisuuden. ”Näin sitä vanhaa miestäkin huomioidaan,” prinssi Frederik naurahti hyväntuulisesti. ”Olet edelleen kuin pahainen pojankoltiainen,” huvittunut kuningatar Margareta huitaisi miestään lempeästi. ”Vaan emmekö siirtyisi huvimajalle oikaisemaan jäseniämme ja nauttimaan virvokkeita?” Margareta ehdotti, ”Vieraamme haluaa varmasti hengähtää hetkisen pitkän ajomatkan jälkeen. Lisäksi omat vanhat luuni kaipaisivat jo lepoa.” ![]() Kuningatar johdatti seurueen hiljakseen läpi Avenhoornin kuuluisan barokkipuutarhan. Symmetrisesti järjestellyt puut, pensaat, istutukset ja nurmikentät olivat nyt huolellisesti kunnostetut ja valmiit kesäkuussa alkavaan matkailusesonkiin. ”Jos vain mahdollista, voisin asua täällä vaikka koko kesän,” kuningatar jutteli valtiatar Hortensialle heidän kävellessään muotoon leikattujen pensaiden reunustamaa keskikäytävää. ”...mutta hallitsijalla on hallitsijan velvoitteita kaikkialla maassa,” hän jatkoi. ”Sitäpaitsi, olisihan kovin itsekästä olla päästämättä suurta yleisöä näkemään tätä kauneutta.” ”Jotkut ihmiset myös vierastavat barokkiajan puutarhojen suunnittelufilosofiaa,” kruununprinsessa Joanna huomautti sivistyneesti. ”Heidän mielestään luonnon pakottaminen ja rajaaminen tarkoin määrättyihin geometrisiin muotoihin on vieraantumista luonnosta itsestään.” Kruununprinsessan esiin nostama näkökulma johti laajempaan keskusteluun puutarhoista ja puutarhatyyleistä. Prinssi Frederik ja herttua Woldemar seurasivat naisväen perässä, mutta keskittyivät astetta miehekkäämpiin puheenaiheisiin: metsästykseen, aseisiin ja autoihin. Valtiatar Hortensian käyttämä Rolf-Royde oli herättänyt herroissa suurta ihastusta. Huvimaja sijaitsi palatsilta johtavan keskikäytävän päässä olevan pienen kukkulan laella. Se oli samalla Avenhoornin muotopuutarhan päätepiste, jonka aitojen takana avautuivat nummet, metsät ja pellot. Kauempana saattoi erottaa Avenhoornin maalaiskylän katot ja niiden yläpuolelle kohoavan kivisen kirkontornin. Palatsin palvelusväki kantoi seurueelle teetä, pieniä leivoksia, hedelmiä ja kuningattaren suosimaa istrialaista malvasieria. Prinssi Frederikille ja herttua Woldemarille tuotiin pienet pikarilliset valkenlandilaista yrttiviinaa, sillä nämä eivät voineet sietää makeita viinejä, joita naiset joivat. Kuningatar Margareta heitti valtiatar Hortensian kanssa nopeasti tittelit pois ja siirtyi sujuvampaan sinutteluun. "Toivottavasti viihdyt vieraanamme Avenhoornissa. Toiveesi mukaisesti olemme jättäneet pois kaikki viralliset osuudet, jotta voisit levätä ja rentoutua kunnolla täälläolosi aikana." (ooc: Itsellänikään ei ole mitään erityisiä juonikuvioita mielessäni, mutta keksin varmaan jotain pientä ja randomia reagoitavaksesi.) |
![]() |
|
| ViFi | 14/05/2016 - 01:26 pm Post #3 |
![]()
ViFi: syntinen, saatana, kurja ja muita opettavaisia esimerkkejä lapsille
![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]()
|
"Puutarhanne on todellakin ihana, teidän majesteettinne", Hortensia vastasi kättään lähes pensasseinää vasten pitäen. Parin metrin matkan aikana yksikään yli kasvanut oksa tai saksilta vahingossa säästynyt lehti ei pistänyt hortensian kättä, joka vetäytyi takaisin valtiattaren elekielen tueksi. "Ja iso. Ruhtinaskuntani maalaistiloilla ei ole kuin peltonsa ja hevosensa; kaikista Lubuzin" - valtiatarkin omasi tavan ääntää ruhtinaskuntansa nimen vääriin vierailla kielillä puhuessaan, harvat osasivat lausua hyvin vanhoista puolan ja saksan ääntämistavoista yhdistetyn nimen oikein - "puutarhoista yhteenliitettynä, niistäkään ei saisi montaa kertaa tätä omaa ei-pientä paratiisianne isompaa. Teiltä vain puuttuu enkeli tulisen miekkansa kanssa, kuten pääministerini isä on tainnut kerran sanoa."
"Turistit varmasti myös maksavatkin tämän ihanuuden ylläpidon?" Hortensia kysyi todeten tai totesi kysyen laskiessaan kätensä suihkulähteen tyynen vesipinnan yläpuolelle. Kevyt viileys kohosi vedestä. "Näin isojen tilusten pitäminen ei voi olla kuin kallista."
"Jotkut eivät pidä teatterista, prinsessa", valtiatar vastasi sivistyneesti tuhahtaen. "Ei että tuollaisen luonteen vian takia olisi ihmistä inhottava, mutta mielipiteet jääköön arvoonsa. Avenhoorn on paitsikin maailman harvoja puutarhoja tyylissään, puhumattakaan kuin sivuhuomiona sen reunalla kasvavasta palatsista. Wilhelm Szymko" - valtiatar tiputti Rauhankomission johtavan komissaarin nimen kuin tuttavasta puhuessaan - "on usein sanonutkin, että tukisi mieluusti myös rauhan ja sivistyksenkin merkkejä kaikkialla maailmassa, sielläkin missä sotaakaan ei ole ollut vuosisatoihinkaan. Avehoornia ei kuulemma voisi rakennuttaa nykyään, liian kallis ja liian hyöytyn, mutta sen kauneus on kyseenalaistamatonta, ja niin kauan kuin Valkenlandissa hallitsee kuningassuku" - Hortensia levitti huulensa toiseksi leveimpään hymyynsä, levein olisi jo kammottava irvistys, mutta tämä oli kaunis kaikkine valkoisine hampaineen - "Avenhoorn on elävä muisto Egean pioneerityöstä rauhan, menestyksen ja nykyisen yhteiskunnallisen tasa-arvon tiellä. 'Liian kallis rakentaa, mutta siltikin rahassa mittaamaton' taisi olla arvon komissaarin tiivistelmä mietteistään."
Kuningatar Margareetta oli todellakin suloinen vanha rouva, mutta Hortensia ei suuremmin välittänyt vanhuudesta tai rouvuudestakaan, vaikka suloisuutta vastaan tällä ei mitään ollutkaan. Puutarhakin oli todella kaunis, ja Hortensia aidosti miettikin edes jotenkin vastaavanlaisen rakentamista Liubüziin omia eläkepäiviään varten, mutta sitä ennen vielä suhteellisen nuori valtiatar tahtoi elää eläkepäiviinsä, mieluusti riehakkaasti. Sunnuntaina hän ainakin pääsisi risteilylle, jossa hän esiintyisi ensin parille ulkomaan raharikkaalle, että nämä antaisivat vielä 5% lisää tukia Rauhankomissiolle, mutta sen jälkeen laiva vaihtuisi, joskus kello neljältä yöllä, jos aikataulu ei luistaisi, ja Hortensia olisi ihastuttavassa ja luotettavassa nieuwe rijke seurassa, kuten valkenlandissa heitä kutsuttaisiin ja maassa maan tavalla. Kolme päivää lieviä huumeita, säädyttömyyksiä ja korruptiota sekä sellaisia asioita joita alhaisempikaan aateli ei kehtaisi alistua tekemään. Sieltä suoraan parin tunnin levon jälkeen takaisin velvollisuuksiin, mutta onneksi niistä mielenkiintoisin sai olla ensin: tapaaminen kenraali Jaegerin kanssa, jokaviikkoinen raportti Kaartin korkeimmalle. Sotavoimissa oli jotain puhtaan väkivaltaista ja viehättävää.
Hortensia toivoi, että olisi voinut olla nuo pari metriä jäljempänä ja jutella Friedrichin ja muun miesväen kanssa. Se olisi... *drrrr* Valtiattaren kännykän värinähälytys oli poissa päältä kaikilta paitsi neljältä numerolta. Joko ruhtinaskunta oli räjähtänyt, Otoilla oli jotain asiaa tai...valtiattaren sydämessä heräsi toivon liekki. Matka huvimajalle tuntui tuon toivon takia pidemmältä kuin mitä se oli, toivokin voi olla raskasta. Kuitenkin seurue lopulta saapui sinne, ja kesken viinin sopivan hillityn nauttimisen, juuri silloin kuin kuningatar, anteeksi, Margareetta tiputti tittelit pois ja siirtyi sinutteluun, silloin Hortensia pyysi pikaisesti anteeksi onkiessaan kännykkäänsä taskustaan. "Virallinen viesti, suokaa anteeksi", Hortensia pahoitteli toistamiseen avatessaan valtiattaren kännykän arvoista useamman lukon suojaustaan, "Virallisen numeron viesti, voi olla hyvinkin merkittävää..." Se oli. Se oli erittäin merkittävää. Ei kenties valtiollisesti, mutta tärkeää silti. Mutta kuningasperhe oli vielä Hortensian tiellä. "Saattoi olla, muttei ollut", Hortensia vähätteli tiputtaessaan kännykkänsä takaisin taskuunsa. "Mutta mistä puhuimmekaan? Ai niin, huomasin maaseudun Avenhoornin ympärilläkin olevan erityisen kaunista ja jotenkin erilaistakin Lubuzin kyliin nähden. Voisin kenties , kun minulla on autokin. Kansan keskuudessa on niin ikävän harvinaista liikkua, eikö teistäkin? Harvinaisempaa on vielä vieraan kansan, vaikka ettehän te vieraita olekkaan, keskuudessa. Tekin tahdotte varmaan nauttia omasta seurastanne ilman minun höpsöilyjäni, ja ilman kuninkaallista seuraa minua voitaisiin luulla kylillä varhaiseksi turistiksi, ei?" Toiseksi leveimmän hymyn seuraksi liittyivät silmät, jotka olivat sekoitus koiranpentua, päättäväisyyttä ja yksinkertaista viettelystäkin, joka ei koskaan karannut kauaksi Hortensian ruumiinkielestä. OOC: Piti postata jo eilen aamusta, mutta asioita sattui ja tapahtui. Päätin, että tämä on paras hetki luoda Hortensialle persoonaa.. |
| They call me contrarian...I do not agree... | |
![]() |
|
| Arvid | 17/05/2016 - 08:21 am Post #4 |
|
Huru-ukko
![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]()
|
"Painottakaamme sanaa "elävä"," kruununprinsessa Joanna naurahti, "Emmehän halua olla pelkkä pölyyn ja hämähäkinseitteihin peittyvä monarkian ulkomuseo." "Moisen epäileminenkin on kommunistien hapatusta, uwe Koninklijke Hoogheid" tuhahti vuorostaan patamustana konservatiivina tunnettu herttuatar Lieke, saaden muut hovinaiset nyökkäilemään. "Noh, onneksi sekä kuningaskuntamme että Avenhoorn tulevat säilymään hyvissä käsissä vielä pitkään minun jälkeenikin," kuningatar Margareta lausahti sovinnollisesti ja tarttui tytärtään hellästi kädestä. "Joannasta tulee vielä hyvä hallitsija - samoin hänen pojastaan Edgarista sitten joskus."
"Tietysti saat tulla ja mennä vapaasti, Hortensia hyvä, olethan luonamme yksityisvieraana etkä valtiovierailun viralliseen ohjelmaan köytettynä valtiovieraana," Margareta hymyili. Tokihan hän ymmärsi nuoren ja verevän neidon kaipaavan ympärilleen enemmän vapautta ja raitista ilmaa kuin jatkuvaa norkoilua emäntänsä jaloissa ja loputtomia teehetkiä herkkähipiäisten hovinaisten seurassa. "Minun lienee kuitenkin syytä varoittaa palatsin ulkopuolella väijyvistä uteliaista toimittajista... paparazzeista, niinkuin nykyisin on tapana sanoa. Varjelemme tietysti oikeuttamme yksityisyyteen, mutta eräät kotimaiset roskalehdet eivät ole halukkaita noudattamaan edes kuninkaallisia toiveita. Teidän kannattaakin ottaa mukaanne henkivartija, minne ikinä menettekään." Juuri sopivasti kuningattaren päätettyä lauseensa jostain kauempaa alkoi kantautua hiljalleen voimistuvaa ja pahaenteistä marssirumpujen pärinää, joka sai rouvien päät kääntymään äänen suuntaan. Avenhoornin palatsin aidan toisella puolella avautuvan idyllisen peltomaiseman rauha särkyi punamustien sudenhakalippujen ja liki satapäisen marssiosaston ilmestyessä puiden takaa kylään johtavalle tielle. Yhtenäisiin mustiin univormuihin pukeutuneet nuorukaiset marssivat virheettömässä tahdissa ja hoilasivat nykyisen valtiojärjestelmän lopulla uhoavaa marssilaulua: "...want wij zijn de zwarte soldaten, Met Tinnelt Soutendijk zijn wij in ’t gevecht, Daarom zijn wij de zwarte soldaten, Want wij strijden voor vrijheid en voor recht. Wij strijden tegen ’t marxisme, Roodfront – Liberalisme, Want ons Volk moet in vrijheid weer leven, Dat is onze taak en heilig recht; Daarom zijn wij de zwarte soldaten, Met Tinnelt Soutendijk zijn wij in ’t gevecht" Huvimajan tuoleilla istuvat korkeasyntyiset rouvat seurasivat vaitonaisina osaston kulkua sen jatkaessa marssiaan kohti kylää. "Pikku teehetkemme viihdenumerosta vastasi tällä kertaa NSB:n kööri," prinssi Friedrich totesi hilpeästi. Korkea kuninkaallinen puoliso oli naisten keskustelun lomassa naukkaillut herttua Woldemarin kanssa yrttiviinasnapsin jos toisenkin ja päässyt niiden myötä oivalliseen tunnelmaan. "Ollapa pari suolapanosta niin antaisin nulikoille vähän vauhtia marssiin!" Kuningatar Margareta nojasi kohti valtiatar Hortensiaa. "Anteeksi että jouduit näkemään tämän," hän pahoitteli lähes kuiskaten, täsmentämättä sen kummemmin tarkoittiko natsien järjestämää performanssia vai miehensä sopimattomia juomatapoja. Edited by Arvid, 17/05/2016 - 08:25 am.
|
![]() |
|
| ViFi | 17/05/2016 - 01:26 pm Post #5 |
![]()
ViFi: syntinen, saatana, kurja ja muita opettavaisia esimerkkejä lapsille
![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]()
|
Spoiler: click to toggle "Kauan kestäköön heidän valtansa, mutta kaun myös niihin kestettäköön", Hortensia puoliksi sanoi kuningattarelle ja puoliksi muisteli ääneen jotain vanhaa tekstiä teehensä sokeria sekoitellessaan. Kenties ruhtinaan arvoonsa voitelemisen sanoja, joita piispan suusta oli tullut puoli tuntia? Hortensiankin valtaannoususta oli jo pitkä aika. Voi kuinka aika lensikään.
"Kiitos", Hortensia hymyili. "Herrmannin pitäisi riittää, raavas ja uhkaava kun on; palveluskunnalle pitäisi omistaa useampi runo ja laulu." Hetken sanojaan mietittyään Hortensia tirkahti nauruun, ja peitti suunsa kädellään kunnes sai itsensä taas hallintaan. "Ei kuitenkaan minun. Opettajani taisivat kelvuuttaa kirjoitustyöni vain isäni painostuksesta, noh, vapaaehtoinen kurssihan sekin vain oli.[" Hortensian äänessä pohdiskelua, jota täydensi tämän teekupin pohjaa kuin sieltä tulevaisuuden kertovia lehtiä etsien katsovat silmät. "Onneksi serkkuni ovat paikanneet tuon henkilökohtaisen häpeäni, vaikka muuten suvun mustia lampaita kuulemma ovatkin. En voi kuitenkaan kuin ant..." Valtiattaren sanat keskeytyivät rumpujen sointiin, joka ylitti sen rajan jolloin ne siirtyivät epämääräisestä taustaäänestä huomion kaappaavaksi soitannoksi. "...want wij zijn de zwarte soldaten, Met Tinnelt Soutendijk zijn wij in ’t gevecht, Daarom zijn wij de zwarte soldaten, Want wij strijden voor vrijheid en voor recht. Wij strijden tegen ’t marxisme, Roodfront – Liberalisme, Want ons Volk moet in vrijheid weer leven, Dat is onze taak en heilig recht; Daarom zijn wij de zwarte soldaten, Met Tinnelt Soutendijk zijn wij in ’t gevecht"
"Marxismi, punarintama ja liberalismi?" Hortensia pohti laulun sanoja. "Vapaudessa taas?" Valtiatar veti henkeä, vaihtoi asentoaan ja lopulta istui hyvin miehisesti pöytää vasten asetettuun käteensä nojaten, valtiattaren ääni, kun tämä alkoi puhua, oli matala ja hivenen rahiseva, ei täydellinen Pavlo Stroganovin imitaatio, mutta tunnistettavissa miestä koskaan nähnäälle ja kuulleelle: "Kannattavat paluuta absoluuttiseen kuninkaanvaltaan vai? Sanoisin, että 'kurde', jos suotta anteeksi puolani." Valtiatar yskäisi kevyesti vaihtaessaan takaisin normaaliin ääneensä: "Onneksi Lubuzissa ei tuollaisia. 'Fortis est Pax', kuten mottomme menee."
"Ei teitä voi syyttää alaluokkaisista tavoista", Hortensia vastasi laskien kätensä hetkeksi Margareetan kädellä sanojensa vahvikkeeksi. "Mutta mitä olin sanomassa?" Hortensia palasi ruokavihteen katkaisemaan keskusteluun, jahka kyseinen viihde oli kainnut taas taustamusiikin luokkaan. "Niin totta", Hortensia muisti, "Älkää pelätkä paparazzeja puolestani; minulla ja heillä on toimiva suhde villimmästä nuoruudestani. Tee on todella hyvää, minkä maalaista tämä on? Ei maistu yaltalaiselle, mutta jostakin muistan..." Nyt minun täytyy vain keksiä kuinka ja minne tiputtaa Herrmann, valtiatar pohti mielessään. |
| They call me contrarian...I do not agree... | |
![]() |
|
| 1 user reading this topic (1 Guest and 0 Anonymous) | |
| « Previous Topic · Tapahtumat ja roolaukset · Next Topic » |






![]](http://z3.ifrm.com/static/1/pip_r.png)







10:45 AM Jul 11