Welcome Guest [Log In] [Register]
Tervetuloa Valtioroolipeliin! Ensimmäiseen suomalaiseen foorumiroolipeliin, jossa pelaajat ottavat ohjattavakseen kokonaisia kansakuntia!

Luet foorumeita tällä hetkellä vieraana. Voit vapaasti tutustua foorumeihin, mutta peliin osallistuaksesi sinun täytyy rekisteröidä tunnukset foorumille. Rekisteröityminen on ilmaista.

Ohjeita rekisteröitymiseen ja pelin aloittamiseen löydät Säännöt ja ohjeet-alueelta. Ihan ensiksi kannattaa lukaista Lue Tämä Ensin!-ketju, se kertoo mistä on kysymys.

Liity foorumille täältä

Jos olet jo jäsen, niin kirjaudu sisään tunnuksillasi äläkä stalkkaa varjoissa:

Username:   Password:
Add Reply
Reichsparlament kokoontuu; Puheita ja päätöksiä
Topic Started: 22/04/2010 - 09:30 pm (8,047 Views)
Lordi Daemonin maat
Member Avatar
Pääministeri
[ *  *  *  *  * ]
REICHSPARLAMENT 1900
Posted Image


Reichsparlament

Reichsparlament on Keisarikunnan korkein päättävä elin, jonka tehtävänä on hoitaa kaikki ne Keisarikunnan asiat, jotka eivät kuulu suoraan keisarin päätäntövallan alaisuuteen. Reichsparlamentilla on mm. oikeus erottaa, lakkauttaa, hyväksyä ja luoda kokonaan uusia jäsenvaltioita Keisarikuntaan, määritellä Keisarikunnan yhteistä talouspolitiikkaa ja esittää keisarille ulkopoliittisia suuntaviivoja, jotka keisarin tulee toteuttaa, tosin tilanteen salliessa ja oman harkintansa mukaan.

Kamarit

Reichsparlamentissa on kolme eri kamaria. Ensimmäinen kamari muodostuu kahdestatoista vaaliruhtinaskunnasta, ja sillä on korkein päätösvalta. Toiseen kamariin lukeutuvat ne 37 keskisuurta valtiota, joiden hallitsijoille on annettu valtakunnanruhtinaiden arvo, ja he saavat keskustella ja tehdä päätöksiä erilaisista taloudellisista ja yhteiskunnallisista linjauksista. Loppujen 250 ruhtinaskunnan ja pikkuvaltion johtajat kokoontuvat kolmanteen kamariin, herrainpäiville, joka saa lähinnä keskustella ja antaa neuvoja eri linjauksista, ja niiden päätösvalta on varattu lähinnä uusia jäsenvaltioita koskevien päätösten hyväksymiseen tai hylkäämiseen.

Asialista

Vuoden 1900 Reichsparlamentin asialistalla on seuraavat kohdat:

1. Lordi Andrew C. Cainin palkitseminen - kaikki 3 kamaria
2. Goryeon varakuningaskunnan asema tulevaisuudessa - ensimmäinen ja toinen kamari
3. Albionin Lounais-Carthian asema tulevaisuudessa - kaikki 3 kamaria
4. Taloudellisten sopimusten hyväksyminen ja ratifiointi - ensimmäinen kamari
5. Xingin valvonta-alueiden kohtalo - ensimmäinen kamari
6. Keisarikunnan ulkopolitiikka - ensimmäinen kamari
7. Reichsparlamentin uudistaminen - kaikki 3 kamaria

Kyseisten asioiden lisäksi muitakin asioita tullaan luultavasti käsittelemään, sillä kuka tahansa Reichsparlamentin jäsen voi tuoda esille minkä tahansa haluamansa asian, ja vaatia että siitä tehdään päätös, mitä oikeutta on usein käytetty mitä triviaalimpien asioiden nostamiseen esille syystä tai toisesta.
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
Lordi Daemonin maat
Member Avatar
Pääministeri
[ *  *  *  *  * ]
Reichspalast, Wormsburgin keisarillinen vapaakaupunki

Posted Image

Reichsparlament oli jälleen koolla Wormsburgin muinaisessa vapaakaupungissa, jossa Keisarikunnan hallitsijat olivat tavanneet, juonitelleet ja tehneet päätöksiään jo vuosisatojen ajan. Joskin vanha keskiaikainen kokoontumispaikka oli hiljattain palanut ja sen tilalle oli 1880-luvun lopulla rakennettu uusi massiivinen palatsi lasista ja teräksestä, olisivat satoja vuosia sitten kuolleet ruhtinaat tunteneet olonsa kotoisaksi Reichsparlamentin ikivanhojen seremonioiden ja keskiajalta periytyvien menettelytapojen parissa.

"Suvereenit vaaliruhtinaat, arvon valtakunnanruhtinaat, hyvät herrainpäivien edustajat" tervehti keisari Ferdinand V väkijoukkoa, joka oli pukeutunut pääosin sotilasunivormuihin tai frakkeihin. "Olemme jälleen koolla keskustelemassa päätöksistä, jotka vaikuttavat koko maailmaan. Kehotan teitä muistamaan vastuunne paitsi omaa ruhtinaskuntaanne ja omia alamaisianne kohtaan, myös Keisarikuntaa kohtaan: meidän käsissämme on Keisarikunnan menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus, ja tuhat vuotta historiaa katsoo meitä."

Keisari Ferdinand, jonka asuun kuuluivat seremonialliset kaavut sekä keisarillinen kruunu, valtikka ja valtakunnanomena, piti tauon ja katsoi eteensä kokoontunutta väenpaljoutta.

"Julistan Reichsparlamentin kokouksen avatuksi."

Mahtavat taputukset ravisuttivat kokoussalia, kun sadat vaaliruhtinaat, valtakunnanruhtinaat, arkkiherttuat, prinssit, suuriruhtinaat, suurherttuat, ruhtinaat, herttuat, kreivit, varakreivit, paronit, pormestarit, pääministerit, neuvonantajat ja muut sekalaiset läsnäolijat osoittivat suosiotaan.
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
Lordi Daemonin maat
Member Avatar
Pääministeri
[ *  *  *  *  * ]
"...meidän joukossamme on tänäänkin täällä sankareita, jotka ovat omalla loistavalla rohkeudellaan, taidollaan ja omistautumisellaan ansainneet kunniamerkkejä tai jopa aatelisarvon" julisti Avarian suuriruhtinas Leopold XI puhujankorokkeelta. "Meillä on joukossamme myös kymmeniä hallitsijoita, joiden esi-isät ovat aikanaan saaneet alueita keisarilta palkkioksi sankaruudestaan kunnian kentillä. Meillä on joukossamme jopa yksi keisarikunnan ruhtinas, joka on saanut oman valtakuntansa ja suvereniteetinsa palkkioksi kuolemaa halveksuvasta rohkeudestaan vuoden seitsemänkymmentäkuusi sodassa!"

Yleisen joukosta kuului muutamia erittäin heikkoja taputuksia, jotka kohdistuivat Aamburgin pikkuruisen kreivikunnan hallitsijaan, kreivi Morritz I:hin, joka oli nuorena luutnanttina saanut aikoinaan kruununsa pelastettuaan keisarin veljenpojan.

"Keisarikunta on siis kautta aikojen palkinnut niin menestyneet kenraalinsa kuin rivimiehensäkin, ja tänään olemme keskustelemassa ylisupermarsalkka lordi Cainin palkitsemisesta. Jotkut sanovat, että hänet on jo palkittu aateloinnilla. Jotkut sanovat, ettei keisarikunnalla ole enää maata jaettavaksi sankareille. Jotkut jopa sanovat, että lordi Cain ei ansaitse palkkiota verettömästä voitosta, sillä sankaruus vaatii aina väkivaltaa."

Suuriruhtinas piti tauon, ja mulkoili häntä vastustavia ruhtinaita.

"Mutta minä sanon, että paras sotasankari on hän, joka pelastaa miehensä haudalta, kotimaan naiset leskeydeltä ja lapsemme orpokodista! Ja minä sanon, että lordi Cainia on jo palkittu hänen entisistä urotöistään, mutta uudet urotyöt vaativat uusia palkintoja! Ja viimeiseksi minä sanon, että sinä päivänä kun keisarikunta ei enää voi palkita uljaita poikiaan, niin sinä päivänä ei keisarikunta kelpaa enää toimimaan maailman johtavana valtiona! Aateluus velvoittaa, hyvät ystäväni, ja se velvoittaa meitä palkitsemaan sankaruuden ja rankaisemaan rikokset!"

Reichspalast kaikui suosionosoituksista kun suuriruhtinas Leopold palasi myhäillen paikalleen.

"Kutsun hänen armonsa Steinbachin herttuan Adalbert von Steinin puhumaan!" jyrisi airut yli suosionosoitusten pauhun, ja keski-ikäinen, pulleahko mies lähti kipittämään pääkäytävää pitkin.

"Teidän keisarillinen majesteettinne, teidän keisarillinen korkeutenne, arvon ruhtinaat ja vapaakaupunkien ja suvereenien vapaakaupunkien edustajat" aloitti herttua Adalbert VI piipittävällä äänellä. "Täällä on tänään puhuttu paljon ruhtinaskunnan myöntämisestä lordi Cainille. Urhoollisuus tulee totta kai palkita, näin uskon minä ja näin uskovat kaikki muutkin Stein-allianssin jäsenet, mutta meidän täytyy olla realisteja."

von Stein-suvun patriarkka, Steinin suuriruhtinas Heinrich von Stein nyökytteli päätään hyväksyvästi, ja hänen ympärilleen ryhmittyneet Stein-valtioiden edustajat taputtivat hillitysti.

"Edellinen puhuja, korkeasti kunnioitettu Avarian suuriruhtinas, kehotti meitä myöntämään lordi Cainille ruhtinaskunnan. Mutta onko meillä vapaita ruhtinaskuntia? Onko suuriruhtinas Leopold valmis luopumaan omasta valtakunnastaan lordi Cainin hyväksi? Onko kukaan meistä valmis luopumaan omasta valtakunnastaan antaakseen sen toiselle? En usko, hyvät ystävät, ja siksi vastustan tätä ehdotusta, vaikka toki lordi Cain tulee palkita jollain muulla soveliaalla tavalla."

Herttualle osoitetut suosionosoitukset olivat huomattavasti vaisummat, vaikka Stein-allianssin valtioiden edustaajat yrittivätkin täyttää massiivista kokoussalia taputuksillaan.

"Kutsun hänen ylhäisyytensä Unstrutin vapaakaupugin pormestarin Hans Feldknichtin puhumaan!" huusi airut.

"Hyvät kuulijat" aloitti pormestari koruttomasti. "Olemme kaikki oikeastaan samaa mieltä, ja ainoana kompastuskivenä on se, mistä saisimme lordi Cainille hänen arvoisensa ruhtinaskunnan? Kukaan ei halua luovuttaa maata tähän tarkoitukseen, mikä on aivan oikein, mutta entä jos emme haluaisikaan antaa hänelle maata? Mikä sopisikaan paremmin palkinnoksi sotasankarille, joka laivastollaan kukisti Ambalanin, kuin meri? Meri, hyvät kuulijat, voisi olla hänen piirinsä!"

Pormestari piti tauon, jotta kaikki ehtisivät sisäistää mitä hän yritti sanoa.

"Täten ehdotan, että keisarilliselle ylisupermarsalkka lordi Andrew Ciaphas Cainille myönnetään keisarillisen suuramiraalin sotilasarvo, ja että hänet nostetaan suvereenien ruhtinaiden joukkoon ruhtinaskuntanaan Reichsmarinen panssariristeilijä KRS Ylisupermarsalkka Andrew Cain, joka annettakoon Cainien suvulle perinnölliseksi ja ikuiseksi kreivikunnaksi Keisarikunnan alaisuudessa!"
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
Lordi Daemonin maat
Member Avatar
Pääministeri
[ *  *  *  *  * ]
"...kohdassa yksi olemme näin ollen äänestyksen jälkeen päättäneet seuraavaa: panssariristeilijä KRS Ylisupermarsalkka Andrew Cain annettakoon lordi Andrew Ciaphas Cainille ja hänen suvulleen suoraan alenevassa polvessa perinnölliseksi, suvereeniksi ja ikuiseksi kreivikunnaksi Keisarikunnan alaisuudessa."

Taputukset täyttivät jälleen Reichspalastin, kun ruhtinaat osoittivat suosiotaan Keisarikunnan uusimmalle ruhtinaalle. Koska oltiin kuitenkin Keisarikunnassa, ei politiikkaa tehty vain suurissa saleissa ja julkisesti, vaan myös hämyisissä neuvotteluhuoneissa ja palatsin mutkittelevilla käytävillä, joista yhdessä seisoi nytkin kaksi nuorta miestä juonimassa hiljaa keskenään pälyillen silloin tällöin ympärilleen.

"Eli et ole vielä kertonut kenellekään asiasta?" kysyi keskustelijoista nuorempi, kultakirjailtuun mustaan univormuun pukeutunut pitkä ja hoikka mies.
"En kenellekään, paitsi sinulle" vastasi frakkiin pukeutunut lyhyempi mies pyöritellen silinterihattuaan epävarmasti käsissään. "Hänen majesteettinsa arvostaa rauhaa, mutta jos paljastaisin hänelle, mitä Ryskovian edustajat sanoi minulle, hän ei voisi muuta kuin kertoa kaiken Reichsparlamentille, joka julistaisi luultavasti välittömästi sodan."
"Eikö asian salaaminen keisarilta ole laitonta?" kysyi nuorempi mies. "Albionin pääministerinä sinä-"
"Albionin pääministerinä minä en edes olisi saanut keskustella Ryskovian ulkoministerin kanssa" totesi frakkipukuinen mies, joka tosiaan oli Albionin arkkiherttuakunnan pääministeri Alfons zu Geibergeiber. "Mutta oli miten oli, pian Ryskovia kyllästyy odottamaan, ja tekee liikkeensä. Sitten Keisarikunta joutuu tapahtuneen eteen, ja turha maailmansota vältetään."

Nuorempi mies katsoi pääministeriä epäluuloisesti.

"Oletko varma, että kerrot minulle kaiken?" hän kysyi.
"Mitä tarkoitat?" kysyi pääministeri hermostuneena.
"Alfons, olet surkea valehtelija. Et sinä rauhaa tällä saa aikaan, päin vastoin. Sillä hetkellä kun Ryskovia hyökkää Slaviaan, sinä aiot vaatia Keisarikuntaa tukemaan sitä lupauksensa mukaisesti, ja sen jälkeen sinä yrität ajaa sodan varjolla läpi kaikki ne uudistukset, joita kannatat."
"Entäs jos yritänkin?" kysyi pääministeri äkkiä kiihtyneenä. "Sotaa ei voida välttää! Ryskovia on sulkenut meiltä kaikki mahdolliset vaihtoehdot sodan lisäksi. Emme voi perääntyä menettämättä kasvojamme, eikä Ryskovian kanssa voida uskottavasti neuvotella välittömästi sen jälkeen kun se rikkoi edellisen sopimuksemme ilman ennakkovaroitusta. Kun kerran sodan on pakko tulla, niin tulkoot samalla uudistukset. Me tarvitsemme vahvan keisarin, parlamentin, yleisen äänioikeuden, perimysjärjestyksen... Luulin, että sinä kaikista ihmisistä tukisit tätä!"

Nuorempi mies nosti kätensä pystyyn rauhoittelevasti.

"Minä tuenkin kaikkia noita uudistuksia. Kuten tiedät, olen ottanut itsekin perustuslain ja parlamentin käyttöön Reichsfalenissa. Minulla on jopa sosialisti pääministerinä!"
"Tiedän, tiedän" sanoi pääministeri edelleen hieman kiihtyneenä. "Siksi me uudistajat pidämmekin sinua keulakuvanamme. Mutta muistakaa, prinssi Mikael, että keulakuvatkin voidaan vaihtaa jos ne eivät aja tarkoitustaan!"

Reichsfalenin suvereeni prinssi Mikael suoristautui täyteen mittaansa hieman loukkaantuneena.

"Ei ole mitään syytä uhkailla minua" hän sanoi viileästi. "Minä tiedän kaikkein parhaiten, että kaikkialla Keisarikunnan ulkopuolella ja sisällä on sanoin kuvaamattomia vaaroja, jotka uhkaavat meitä niin kauan kun pysyttelemme 1700-lukulaisena tilkkutäkkinä pikkuruhtinaita ja vapaakaupunkeja. Uudistuksia on tehtävä, tai menetämme kaiken."
"Uudistuksia on tehtävä" toisti pääministeri vakavana.
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
Lordi Daemonin maat
Member Avatar
Pääministeri
[ *  *  *  *  * ]
"Tilanteemme on vakava hyvät herrat" sanoi Jägerzollern-Aldstaatin suuriruhtinas Eduard August II, ja nojautui syvemmälle tuoliinsa muita läsnäolijoita katsellen. "Ryskovia on julistanut sodan Slavialle."
"Mutta kyllähän me varmasti kukistamme Ryskovian?" kysyi pikkuruisen Mechavaldin prinssi Wilhelm Aaronev hermostuneena. "Kreivi Cain-"
"Kreivi Cain on tunaroiva hölmö" rahisi Zevenburgenin suuriruhtinaan Vlad von Carsteinin ääni, eikä prinssi Wilhelm voinut olla värähtämättä muistaessaan äärimmäisen harvoin palatsistaan poistuvaan suuriruhtinaaseen ja hänen sukuunsa liittyviä epämääräisiä kauhutarinoita.
"Ongelma ei ole sota itsessään" vastasi Eduard August. "Ongelma on se, että Albionin pääministeri aikoo esittää keisarin valtaoikeuksien laajentamista ja keisarinaseman tekemistä perinnölliseksi sotatilan varjolla, ja uudistusten vastustaminen nähtäisiin äärimmäisen epäisänmaalliseksi. Minun ei tarvinne korostaa arvon ruhtinaille kuinka vaarallisia tällaiset uudistukset olisivat asemallemme."

Suuriruhtinas tutkaili läsnäolijoiden kasvoja tuolinsa kätköistä. Paikalla oli hänen lisäkseen viisi keisarikunnan korkeinta ruhtinasta (jos keisaria ei otettu lukuun), joten yhdessä he muodostivat täsmälleen puolet Keisarikunnan korkeimmasta päättävästä elimestä.

"Vaikea tilanne tosiaan" sanoi Wiedin arkkiherttua Konrad. "Uudistusten vastustaminen sota-aikana olisi tosiaan epäisänmaallista petturuutta, mutta entä jos emme antaisi sotatilan koskaan tulla voimaan?"
"Mitä tarkoitatte?"
"Miksi Keisarikunnan tulisi uhrata poikiaan Slavian kommunistien hyväksi? Keisari Ferdinand on laiska ja saamaton, hän ei tule koskaan viemään läpi sodanjulistusta, jos pistämme kovan kovaa vastaan. Vastustamme häntä sekä Reichsparlamentissa että kaduilla, ja vältämme ikävän tilanteen. Pitäköön Ryskovia Slavian, mitä me sillä tekisimme?"
"Kaduilla?" kysyi suuriruhtinas Vlad rahisevalla äänellä. "Rahvaan ottaminen mukaan politiikkaan on kaksiteräinen miekka, joka kääntyy aina ennen pitkää käyttäjäänsä vastaan."
"Emme tietenkään ottaisi rahvasta mukaan" vastasi arkkiherttua Konrad kepeästi. "Keskiluokka on rauhantahtoista, vaurasta väkeä, joka haluaa samaa kuin mekin: pitää kaiken ennallaan. Vain keisari ja alaluokat haluavat muutosta, mutta keisarikaan ei voi sivuuttaa muutamia tuhansia Reichspalastin ympärille kerääntyneitä frakkipukuisia, hillittyjä mielenosoittajia, jotka vastustavat tuhoisaa sotaa Ryskovian kanssa."

Arkkiherttua Konrad kuunteli tyytyväisenä kun muut ruhtinaat asettuivat yksi kerrallaan hänen ajatuksensa tueksi. Ja kunhan tämä kriisi on ohi hän pohti mielessään. Ja kun Wettinereiden keisarisuvun mahti on murrettu, ja kun kruunu odottaa poimijaansa, keskiluokka muistaa kyllä kuka heidät johti ensimmäiseen poliittiseen voittoonsa, ja palkitsee hyväntekijänsä.

Ajatuksissaan arkkiherttua Konrad näki jo itsensä kruunattuna, eikä huomannut kuinka suuriruhtinaat Vlad ja Eduard August vaihtoivat katseen, joka paljasti, että heillä oli molemmilla aivan toisenlaisia ajatuksia valtaistuinruletin lopullisesta voittajasta.
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
Lordi Daemonin maat
Member Avatar
Pääministeri
[ *  *  *  *  * ]
Wiedin arkkiherttua Konrad katseli tyytyväisenä ulos Reichspalastin ikkunasta. Palatsin edessä avautuvaan puutarhaan oli kokoontunut useita tuhansia mielenosoittajia, jotka vaativat sodan välttämistä Ryskovian kanssa. Poliisiketju suojeli palatsia ja siellä kokoontuvia ruhtinaita, mutta sekä mielenosoittajat että poliisit suhtautuivat tilanteeseen hyvin rauhallisesti: poliiseille ei ollut jaettu aseita, ja mielenosoittajat istuskelivat penkeillä ja maahan levitetyillä vilteillä nauttimassa shampanjaa ja kesän ensimmäisiä mansikoita, ja aina silloin tällöin hillityt suosionosoitukset tervehtivät niitä ruhtinaita, jotka kävivät puhumassa mielenosoittajille tai käyskentelivät heidän joukossaan.

"Keisari ei voi sivuuttaa tätä, niin rauhallisesti kuin mielenosoitus eteneekin" arkkiherttua sanoi itsevarmasti vieressään seisovalle Mechavaldin prinssi Wilhelm Aaroneville.
"Oletko varma? Entä jos hän sittenkin-"
"Keisari ei uskalla esittää sodanjulistusta tässä tilanteessa, ja uudistuslakia ei tarvita ilman sodanjulistusta" keskeytti arkkiherttua.
"Väärin ja väärin" sanoi ovesta sisään astunut Jägerzollern-Aldstaatin suuriruhtinas Eduard August II. "Albionin pääministeri puhui juuri Reichsparlamentin alimmalle huoneelle, vaatien sodanjulistusta Ryskovialle, ja esittäen samalla ylimmän vallan siirtämistä yksin keisarille ja yleisellä äänioikeudella valitun Keisarikunnan yhteisen parlamentin perustamista."

Prinssi ja arkkiherttua tuijottivat suuriruhtinasta ällistyneinä.

"Minä luonnollisesti vaadin, että asia käsitellään vaaliruhtinaiden kokoontumisessa" suuriruhtinas jatkoi levollisesti. "Eli me voimme vielä kaataa molemmat ehdotukset, mikäli saamme tarpeeksi ääniä puolellemme."
"Kutsu muut vaaliruhtinaat välitt-"
"Olen jo kutsunut heidät."

Arkkiherttua Konrad, joka olisi itse halunnut mieluusti esiintyä vaaliruhtinaiden johtajana, katsoi tyytymättömänä suuriruhtinasta, joka vastasi katseeseen ilmeenkään värähtämättä. Pitkän tuijotuksen jälkeen arkkiherttua antoi lopulta periksi, ja hänen kasvonsa sulivat hymyyn, joka ei kuitenkaan ulottunut hänen silmiinsä asti.

"Erinomaista aloittelukykyä" hän sanoi maireasti. "Kunhan kaikki saapuvat, voimme keskustella siitä, miten ryhdymme torjumaan keisarin suunnitelmia."
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
Lordi Daemonin maat
Member Avatar
Pääministeri
[ *  *  *  *  * ]
"Teidän keisarillinen majesteettinne" tervehti Wiedin arkkiherttua Konrad isäntäänsä maireasti hymyillen, ja kumarsi aavistuksen verran.
"Teidän korkeutenne" vastasi keisari Ferdinand kohteliaasti ja nyökkäsi. "Halusitte keskustella kanssani jostain."
"Kyllä vain" vastasi arkkiherttua edelleen hymyillen. "Olen tullut kertomaan, että me vaaliruhtinaat emme hyväksy suunnitelmianne. Vaadimme, että peruutatte ehdotukset sodanjulistuksesta Ryskovialle ja hätätilavaltuuksien myöntämisestä teille."
"Olen pahoillani, mutta nuo ehdotukset on tehnyt pääministeri Alfons zu Geibergeiber, en suinkaan minä" vastasi keisari. "Lisää teetä?"

Keisari kaatoi kupillisen teetä vieraalleen.

"Otaksuinkin, että ottaisitte tuon kannan" vastasi akkiherttua Konrad edelleen hymyillen. "Itse asiassa jopa toivoin teidän tekevän niin, sillä se sinetöi rappeutuneen hallitsijahuoneenne kohtalon. Minua on pyydetty ilmoittamaan, että välittömästi tämän keskustelun jälkeen keisarilliset vaaliruhtinaat kokoontuvat äänestämään erinäisistä päätöslauselmista, joista ensimmäinen vahvistaa sen, mitä olemme jo aikaisemmin pitäneet tapana: naiset suljetaan pysyvästi keisariuden ulkopuolelle. Teidän tyttärenne, niin sanottu kruununprinsessa Victoria, ei tule koskaan hallitsemaan Keisarikuntaa. Sen jälkeen keskustelemme lyhyesti toimistanne, ja toteamme teidät erotetuksi keisariudesta."
"Keisarilliset vaaliruhtinaat eivät salli-" aloitti keisari, mutta arkkiherttua Konrad kohotti sormensa ja keskeytti.

"Keisarillisten vaaliruhtinaiden enemmistö on samalla kannalla minun kanssani. Halusitte tai ette, teistä tulee viimeinen Wettiner, emmekä me anna teidän ajaa Keisarikuntaa absolutismiin Ryskovian sodan varjolla."
"Olen pahoillani, että tilanne on kärjistynyt tällaiseksi" sanoi keisari rauhallisesti, veti pistoolinsa esiin ja tähtäsi suoraan arkkiherttuaa kohti. Varmistin napsahti pois päältä.

"Onko teidän majesteettinne tullut hulluksi?" kysyi arkkiherttua hymyillen. "Mikäli teidän majesteettinne vahingoittaa minun korkea-arvoista persoonaani, teitä ei eroteta vaan teidät teloitetaan."
"Murha voidaan aina naamioida onnettomuudeksi."
”Luodinreikä vatsassa on aika vaikea naamioida onnettomuudeksi” sanoi Konrad ylenkatseellisesti. ”Sitä paitsi olen tuonut mukanani poliiseja. Luotettavia, järkähtämättömiä miehiä, joita ei pelota kertoa maailmalle jos sinä murhaat minut. Omat vartijasi saisit ehkä vakuutettua pysymään hiljaa, mutta kun minun poliisini tulevat oven läpi laukaukset kuultuaan ja näkevät murhaajan ja hänen avuttoman uhrinsa, mikään voima maailmassa ei saisi heitä pysymään hiljaa.”

Keisari Ferdinand ei sanonut mitään, mutta aseen piippu laski hieman. Pitkän aikaa miehet katsoivat toisiaan, kunnes lopulta keisari väisti hymyilevän arkkiherttuan katsetta.

”Mitä sinä haluat?”
”Luovu keisariudesta ja kaikista muista asemistasi sekä itsesi että tyttäresi puolesta, niin saatte lähteä ylelliseen maanpakoon ilman erottamisen häpeää” saneli arkkiherttua Konrad. ”Voit vedota vaikka terveyssyihin itsesti puolesta, ja kaikkihan tietävät, että tyttäresi on täysin kyvytön johtamaan Albionia. Hänellä ei ole aavistustakaan siitä, miten puolustaisi maamme asemaa juonitteluissa muita valtioita vastaan.”
”Entä hänen uudistuspyrkimyksensä?” kysyi keisari hiljaa.
”Naurettavaa haihattelua” vastasi Konrad tylysti. ”Radio, höyrykoneet, ilmalaivat – miten ne ovat muka muuttaneet? Me olemme edelleen samoja ihmisiä kuin aina ennenkin. Ongelmamme ovat samat kuin ennenkin, siispä ratkaisujenkin täytyy olla samat kuin ennenkin. Victorian tie johtaisi vain romahdukseen ja roskaväen valtaan.”

Ovelta kuului kevyt koputus. Vaimea ääni kantautui paksun puuoven läpi.

”Teidän korkeutenne? Sir? Onko kaikki kunnossa?”

Konrad viittasi ovelle.

”Kuten sanoin, mieheni odottavat ulkopuolella. Valitse ratkaisusi.”

Taas miehet katsoivat toisiaan silmiinsä, ja taas keisari Ferdinand väisti Konradin katsetta. Tällä kertaa asekin laskeutui osoittamaan lattiaa.

”Vielä yksi kysymys, jos sallit” sanoi keisari tuskin kuiskausta kovemmalla äänellä. ”Kenestä tulee keisari?”
”Sinun luovuttua Victorian puolesta Bolgaarian, Albionin ja Määrin kruunuista ne siirtyvät luonnollisesti veljellenne Maksimilianille” vastasi Konrad. ”Hän on juonikas pirulainen, mutta niinhän olemme me muutkin, eikä hänellä ole mitään harhakuvitelmia roskaväen päästämisestä valtaan. Keisariksi nostetaan kuitenkin jonkun toisen suvun edustaja, ja kukapa olisikaan sopivampi siihen tehtävään kuin Wiedin arkkiherttua, valtakunnan korkein vaaliruhtinas?”

”Ymmärrän” sanoi keisari ottaen aseensa piipusta kiinni vasemmalla kädellä ja tarjoten sitä kahva edellä Konradille. ”Sinä istuisit kaksitoista tuntia päivässä pöytäsi ääressä allekirjoittamassa papereita ja juonimassa muiden ruhtinaiden päänmenoksi, etkä koskaan ymmärtäisi miksi keisarikunta kaikesta työstäsi huolimatta jäisi jälkeen kaikista muista valtioista.”

Konrad käveli keisarin luo, ja otti hänelle ojennetun aseen kahvasta kiinni.

”Kuten varmasti ymmärrät…” aloitti Konrad, mutta hän ei koskaan ehtinyt kertoa, mitä keisari ymmärsi, sillä samassa silmänräpäyksessä keisari Ferdinand työnsi etusormellaan Konradin käteensä ottaman aseen liipasinta.

* * *

Kuultuaan lukitun oven takaa yllättäen vaimean laukauksen komisario Feller lopetti turhan koputtelun, ja viittasi mukanaan tulleita poliiseja murtamaan oven. Erään riskin poliisin heittäydyttyä ovea vasten muutamia kertoja saranat antoivat periksi, ja ovi heilahti auki. Feller syöksyi huoneeseen poliisit kintereillään.

”Hyvä Luoja…” mutisi eräs poliisi nähdessään keisari Ferdinandin makaavan lattialla. Keisari piteli kouristuksenomaisesti vatsaansa, mutta veri tahrasi valkoisen univormun ja valui hänen sormiensa välistä lattialle, muodostaen tummanpunaisen lammikon. Henkitoreissaan makaavan keisarin yläpuolella seisoi hämmentyneen näköinen arkkiherttua Konrad von Wied, kädessään savuava ase.

”Se en ollut minä…” mutisi Konrad epäuskoisena.
”Laskekaa aseenne!” huusi komisario Feller tavoitellen omaa asettaan.
”Se en ollut minä!” huudahti Konrad, ja kääntyi poliisien puoleen. Hänen aseensa putosi hervottomien sormien välistä lattialle. Hänen huuliltaan pääsi ensin lyhyt, hermostunut hihitys, joka muuttui pian suoranaiseksi nauruksi.
”Arkkiherttua Konrad von Wied” sanoi komisario Feller, ja syöksyi huoneen läpi taklaten Konradin rajusti seinää vasten. ”Teidät on pidätetty.”

Palvelijat, poliisit ja sotilaat parveilivat huoneessa ja juoksentelivat edestakaisin, joku huusi täyteen ääneen lääkäriä ja komisario Feller retuutti hysteerisesti nauravan murhaajan pois huoneesta. Kaiken tämän melun ja tohinan keskellä hänen keisarillinen majesteettinsa Ferdinand V, Jumalan armosta ja kansansa tahdosta ainoa laillinen keisari hymyili pilkallisesti kuin nauraakseen jollekin yksityiselle vitsille jonka vain hän ymmärsi, veti vaivalloisesti henkeä pari kertaa, ja siirtyi sitten ajasta ikuisuuteen.
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
Lordi Daemonin maat
Member Avatar
Pääministeri
[ *  *  *  *  * ]
"Lyhyesti sanottuna tilanne on seuraava" selitti Reichsfalenin prinssi Michael pikaisesti koolle kutsutulle keisarillisten vaaliruhtinaiden kokoukselle. "Arkkiherttua Konrad on vangittu, ja hänet luultavasti teloitetaan piakkoin: keisarin murhaamisesta ei voi olla mitään muuta rangaistusta. Kruununprinsessa Victoria on isänsä ruumiin luona, mutta hän tulee piakkoin tänne, ja voin arvata, että hän ei tule olemaan tyytyväinen kuullessaan suunnitelmistanne syrjäyttää hänet vallasta ja pysäyttää uudistukset."

Jägerzollern-Aldstaatin suuriruhtinas Eduard August II yskähti kevyesti.

"En näe miten tilanne olisi olennaisesti muuttunut" hän sanoi rauhallisesti. "Hänen majesteettinsa murha tekee naisten sulkemisesta pois keisarinkruunusta vain ajankohtaisemman. Arkkiherttuatar Victoria ei tule koskaan nousemaan valtaistuimelle."
"Te ette näe miten tilanne olisi muuttunut?" kysyi prinssi Michael. "Onko teille tullut mieleen, että te arvon vaaliruhtinaat neuvottelitte pitkään ja salaisesti arkkiherttua Konradin kanssa vain hieman ennen hänen toteuttamaansa hallitsijanmurhaa, ja heti sen jälkeen te aiotte syrjäyttää edellisen hallitsijan tyttären ja perillisen? Voisikohan kukaan tulkita tätä miksikään muuksi kuin vallankaappaukseksi?"
"Keisarillisina vaaliruhtinaina meillä on oikeus tehdä päätökset miten haluamme..."
"Keisarillisina vaaliruhtinaina" matki prinssi Michael. "Nyt ei eletä enää mitään 1600-lukua, jolloin voisitte piiloutua asemanne suojiin. Nyt eletään uutta aikaa, massojen aikakautta! Ehkä voisitte juuri ja juuri vakuuttaa Reichsparlamentin syyttömyydestänne, mutta yrittäkääpä selittää Reichspalastin eteen kokoontuneille väkijoukoille, että ette ole muka vastuussa rakastetun keisarin kuolemasta. Ette selviäisi väkijoukon läpi elossa!"

Aostan kalvennus suuriruhtinas Giovanni väänteli käsiään hermostuneena.

"Mutta prinssi Michael, kyllähän te tiedätte, että emme me olleet missään tekemisissä keisarin murhan kanssa" hän selitti lievällä ulkomaisella korostuksella. "Mitä muutakaan me voisimme tehdä kuin vastustaa Victoriaa ja hänen uudistuksiaan? Vallan luovuttaminen koko Keisarikunnan kattavalle keskushallinnolle olisi asemamme loppu. Victoria pyytää, että teemme itsemurhan lojaaliudesta Wettinerejä kohtaan!"
"On olemassa toinenkin vaihtoehto" sanoi prinssi Michael hitaasti, kuin vaikeaa asiaa harkiten. "Voisitte isänmaallisuuden nimissä luovuttaa valtanne keskushallinnolle, mutta vain Ryskovian kanssa käytävän sodan loppuun asti. Mitä tulee keisariuteen, niin meidän ei tarvitse erikseen sulkea Victoriaa pois, voimme vain valita jonkun hänen tilalleen. Esimerkiksi minut."
"Teidät?" kysyi suuriruhtinas Eduard August ensimmäistä kertaa aidosti järkyttyneenä.
"Kyllä" vastasi prinssi Michael. "Olen ainoa vaaliruhtinas, jota Victoria ei vastustaisi."
"Tarkoitatteko, että huhut teistä kahdesta...?" kysyi suuriruhtinas Giovanni vihjailevasti kulmakarvojaan kohottaen.

Prinssi Michael iski silmää hänelle.

"Aah, ymmärrän" sanoi suuriruhtinas, ja hymyili hieman. "Sallittehan, että keskustelemme hetken keskenämme?"
"Luonnollisesti."

Suuriruhtinas Giovanni johdatti vaaliruhtinaat Eduard Augustia, suuriruhtinas Vladia ja prinssi Michaelia lukuun ottamatta syrjään, ja kuusi miestä supatti hetken keskenään ennen kuin suuriruhtinas Giovanni palasi hymyillen prinssi Michaelin luo.

”Teidän keisarillinen majesteettinne” sanoi Aostan suuriruhtinas Giovanni, käyttäen keisarillista puhuttelua. ”Harkittuamme tarkkaan vetoomustamme, olemme päättäneet toimia isänmaallisesti. Kun keisarikunta pyytää meitä luopumaan omista etuoikeuksistamme koko valtakunnan parhaaksi, voimme vain myöntyä…”

Prinssi - tai siis keisari - katseli tyytyväisenä, kun suuriruhtinas Vladia lukuun ottamatta vaaliruhtinaat allekirjoittivat yksi kerrallaan asiakirjat, jotka vahvistivat Michaelin keisariksi ja siirsivät paitsi vaaliruhtinaiden oman vallan, myös muidenkin pikkuruhtinaiden vallan keisarille aina siihen asti, kunnes Keisarikunta ja Ryskovia solmisivat rauhansopimuksen.
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
Lordi Daemonin maat
Member Avatar
Pääministeri
[ *  *  *  *  * ]
"Erinomainen onnistuminen teidän majesteettinne" totesi Albionin pääministeri Alfons zu Geibergeiber kireästi hymyillen.
"Onnistuminen?" kysyi prinssi Michael. "Kutsutteko keisarin kuolemaa onnistuneeksi?"
"Aah, en toki" sanoi pääministeri vakavoituen. "Mitä surullisin tragedia. Mutta teidän täytyy myöntää, että se avaa meille uudistajille tien toteuttaa kaiken mistä olemme aina haaveilleet."
"Aivan niin, keisari teki kuolemalla maansa hyväksi paljon enemmän kuin olisi voinut koskaan tehdä elossa" vastasi prinssi sarkastisesti.
"Olen varma, että jos hänen keisarillinen majesteettinsa olisi etukäteen tiennyt kuolemansa seuraukset, hän olisi ollut tyytyväinen" vastasi pääministeri loukkaantuneena. "Itse asiassa jos en paremmin tietäisi, voisin jopa luulla hänen suunnitell-"
"Tuo ei taida olla hedelmällinen ajatuskulku" keskeytti prinssi Michael.
"Aivan niin teidän majesteettinne" vastasi pääministeri alamaisesti, mutta pilke silmäkulmassa.

Miehet vaikenivat, ja prinssi Michael jäi hetkeksi tuijottamaan seinälle ripustettua maailmankarttaa. Slavian rajat oli vain muutamaa päivää aikaisemmin käyty muuttamassa katkoviivaksi.

"Ja mitä te aiotte tehdä nyt?" kysyi pääministeri lopulta.
"Mitä tarkoitatte?"
"Slavian suhteen teidän majesteettinne. Kuulemani mukaan Ryskovia on jo ryhtynyt kotiuttamaan reservejään, eli meillä on otollinen tilaisuus iskeä. Toisaalta voimme myös odottaa koko reservin kotiuttamista, mikä parantaisi mahdollisuuksiamme entisestään. Mitä aiotte tehdä?"
"Tehdä, hyvä ystävä?" kysyi prinssi Michael hymyillen. "Minä en aio tehdä yhtään mitään. Pitäköön Ryskovia Slavian, mitä me sillä tekisimme?"
"Mutta teidän väliaikaiset valtaoikeutenne-"
"-ovat voimassa, kunnes solmimme rauhan Ryskovian kanssa" täydensi prinssi Michael omahyväisesti. "En olisi uskonut, että se menee vaaliruhtinaille läpi ilman, että kukaan tajuaa asiaa."

Pääministeri tuijotti prinssiä.

"Sitä paitsi minulla on tärkeämpääkin miettimistä kuin joku Slavia" jatkoi prinssi hyväntuulisesti, ja kaivoi taskustaan tupakan. "Minun ja Victorian häät täytyy järjestää pikaisesti, ja samoin tietenkin meidän kahden yhteiset kruunajaiset. Yhteiset, painotan, sillä haluan uuden perustuslain hyväksyvän meidät molemmat täysivaltaisiksi hallitsijoiksi."

Prinssi Michael laittoi tupakan huulilleen, ja alkoi etsiä sytytintä taskustaan.

"Mistä tulikin mieleeni, että minun täytyy valita hallitsijanimi nyt kun minusta tulee keisari, kuten Wettinerien tapa vaatii" sanoi prinssi tupakkaa puristavien huulien läpi. "Itse asiassa taidan ottaa vanhan nimeni takaisin."
"Vanhan nimenne?"
"Niin, ettekö te tiennytkään?" kysyi prinssi, ja nosti sytyttimen tupakan eteen. "Minullahan oli aivan eri ristimänimi ennen kuin minusta tuli Michael noustessani valtaistuimelle."
"Ja mikähän tämä entinen ja tuleva nimenne mahtaa olla?"

Prinssi iski silmää pääministerille.

"Minun nimeni on Aegenous" hän sanoi, ja iski sytyttimestä kipinää valaisten hetkeksi kasvoilleen hiipineen virneen. ”Arthur Aegenous.”
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
Jiddi
Member Avatar

OOC: Ei Albion-Ryskovian sotaa, SMETANA. kommandoryhmä C, joka toimii statisteina ropetuksissani, menettää taustatarinansa (minulla on jokaiselle sivuhahmolle mukavat taustatarinat).
Tapa ihminen, olet murhaaja. Tapa kymmenen ihmistä, olet massamurhaaja. Tapa sata ihmistä, olet kansansankari.
Offline Profile Quote Post Goto Top
 
1 user reading this topic (1 Guest and 0 Anonymous)
ZetaBoards - Free Forum Hosting
Create your own social network with a free forum.
« Previous Topic · Ulkopolitiikka & Ropetus 1900 · Next Topic »
Add Reply